Valmennusta yrityksille ja ohjelmaa tapahtumaan

Milloin minusta tuli sinulle itsestään selvyys?

Antautuminen ihmissuhteille vaatii luottamusta.

Luottamus vaatii turvaa.

Turva syntyy vuorovaikutuksesta, jossa tuntee olevansa hyväksytty.

Meissä kaikissa elää kaksi sutta: musta ja valkoinen = Pimeys ja Valo.

Se ei tarkoita hyvää ja pahaa. Ihminen, joka on yhteydessä molempiin puoliin itsessään, on aidosti tasapainossa. Merkittävää on se, mihin näitä puolia itsessämme käytämme.

Kun käytämme Pimeää puoltamme tietoisesti toisen ihmisen satuttamiseen, silloin voidaan puhua pahan tekemisestä.

Kun käytämme Pimeää puoltamme moottorina siihen, että luomme tähän maailmaan hyviä asioita kurjuuden sijaan, voimme puhua hyvän tekemisestä.

Esimerkiksi kateellisuutta voi käyttää siihen, että tekee itse enemmän niitä asioita, joita haluaa tehdä, sen sijaan, että lähtee painamaan toista alas.

Koska olemme ihmisiä, emme aina näe omaa Pimeyttämme ja teemme myös virheitä. Se on inhimillistä. Merkittävää on se, otammeko vastuun siitä, jos olemme toista tahtomattamme satuttaneet:
osaammeko pyytää anteeksi?
Osaammeko ottaa opiksi virheistämme ja muuttaa toimintaamme tarvittaessa?

Onnellisuus syntyy mm. siitä, että ihminen saa olla oma itsensä. Mutta omana itsenä oleminen ei tarkoita sitä, että meillä olisi oikeus satuttaa muita. Vapaus ja vastuu kulkevat aina käsi kädessä. Kun osaamme kantaa vastuumme, voimme myös olla vapaasti sitä, mitä olemme.

Kun ihminen tuntee olevansa toisen kanssa täysin turvassa (hän luottaa siihen, ettei toinen hylkää), hän uskaltaa näyttää toiselle myös oman Pimeän puolensa. Tässä kohtaa asuu se kohta, että jos emme kykene olemaan hereillä ja ottamaan vastuuta siitä, mitä ajatuksia tai millaisia tekoja kohdistamme toiseen, saattaa alkaa lähisuhdeväkivalta. Aika epäreilua sitä ihmistä kohtaan, joka on tarjonnut toiselle turvallisen tilan olla oma itsensä, jos toinen alkaa sen seurauksena kohdella kaltoin, eikö?

Maailmassa esiintyy valitettavan paljon henkistä sekä fyysistä väkivaltaa, joka on suljettu kotiovien sisään. Eikö ole aika hurjaa, että ne ihmiset, jotka ovat kaikkien Rakkaimpia, ovat samaan aikaan niitä, joita ihminen kohtelee kaltoin? Onkin tärkeä havahtua siihen, onko toinen muuttunut itselle itsestäänselvyydeksi, jos kohtelee häntä huonosti.

Rajojen asettaminen kaltoinkohtelulle on usein vaikeaa erityisesti siksi, että kaltoinkohtelija syyllistää sitä, joka rajat asettaa. Tämä on myös tietoinen tai tiedostamaton manipuloinnin keino: ihminen, joka uskoo, että omien rajojen asettaminen on väärin, on myös helposti hyväksikäytettävissä.

Kuitenkin mitä enemmän hyväksymme itseemme kohdistuvaa kaltoinkohtelua, sitä enemmän mahdollistamme sen. Siksi on tärkeä muistaa, että terveiden rajojen asettaminen on aina oikein. Ja jos toinen ei hyväksy sinun rajaasi, se kertoo hänestä – ei sinusta.

Myös kulttuurilla on vaikutusta.
Mitä enemmän kulttuurissa viljelemme uskomuksia esimerkiksi siitä, että on parempi olla pitkässä avioliitossa kuin sinkku, sitä enemmän kulttuurimme myös ruokkii samalla sitä, että suhteesta, jossa esiintyy henkistä väkivaltaa, on vaikea poistua. Sosiaalinen häpeä voi muodostua liian suureksi.

Onneksi kulttuurissamme näkyy myös muutosta asenteiden suhteen. Esimerkiksi siinä, että tänään vietetään kansainvälistä sinkkujen päivää.

Tämä postaus ei ole osoitus siitä, että kaikissa parisuhteissa tai perheissä olisi henkistä väkivaltaa. Tämän postauksen tarkoitus on poistaa stigmaa, jota yhä edelleen liittyy sinkkuna olemiseen. Sinkkuus voi olla Rakkauden teko itseä kohtaan. Se voi olla valinta siitä, että on valinnut itsensä ennemmin kuin turvattomat ihmissuhteet.

Terveiden ihmissuhteiden valitseminen voi olla helpommin sanottu kuin tehty. Elämme edelleen maailmassa, jossa on paljon tekemistä terveen vuorovaikutuskulttuurin kanssa. Siinä on varmasti suuri syy siihen, miksi niin moni tänä päivänä elää yksin: nykyään ihmiset ovat tiedostavampia siitä, millaista käytöstä tarvitsee hyväksyä ja millaista ei.

Jotta voisimme aidosti toistemme kanssa hyvin, toivoisin, että jokainen kysyisi itseltään:

Ovatko läheiseni minulle itsestäänselvyys?
Toivoisin, että jokainen muistaisi joka ikinen päivä – erityisesti niinä vaikeina – olla kiitollinen siitä, että juuri nämä ihmiset ovat elämässäni, ja valitsisi toimia sen mukaan, että näin on jatkossakin.

Hyvää kansainvälistä sinkkujen päivää – muistetaan kohdella itseämme ja toisiamme kunnioittavasti!