Meillä ihmisillä on usein valtava tarve istuttaa niin itsemme kuin toisemme samaan muottiin. Muottiin jonne ei todellisuudessa mahdu kokonaisuudessaan kukaan. Miten voisikaan? Ei meistä kukaan ole samanlainen. Joka-ikinen meistä hahmottaa maailmaa omien linssiensä läpi, ja se tästä elämästä tekeekin mielenkiintoista!
Samaan muottiin ahtaminen ilmenee monin erilaisin keinoin
Kulttuurissamme esimerkiksi vilisee käsittämätön määrä erilaisia sosiaalisia normeja, joiden mukaan “yleisesti oletetaan” ihmisten toimivan. Kun kuitenkin tarkastelemme aihetta sosiaalinen normi, voimme todeta, että kyseessä on KIRJOITTAMATON sääntö. Siis sääntö, jota ei ole todellisuudessa määritelty yhteisesti. Onkin siis hyvä kysymys, miten on mahdollista toimia sääntöjen mukaan, jota ei kuitenkaan ole käytännössä edes olemassa? On mielenkiintoista tarkastella sitä seikkaa, KUKA normin todellisuudessa määrittää?
Mikä on muoti-ilmiöiden taustalla?
Yksi ihmisen perustarpeista on yhteenkuuluvuuden tarve. Onkin siis kovin inhimillistä, että meillä on kova halu imitoida toisiamme, sillä haluamme niin kovasti tuntea kuuluvamme joukkoon.
Meitä myös ohjailee primitiivinen selviytymisvietti, joka liittyy laumakäyttäymiseen. Useat erilaiset tekijät ovat erottaneet eri laumaan kuuluvat jäsenet toisistaan. Ja jos yksilö on erottautunut radikaalilla tavalla muista, on kyseessä voinut olla vihollinen eli vaarallinen tekijä.
Lisäksi meitä ohjailee sisäänrakennettu arvostuksen tarve. Kun tarkastelemme aihetta ulkopuolisen uhan aspektista, on hyvin loogista, että emme osaa välttämättä antaa arvostusta erilaisuudelle. Meillä voi olla haasteita antaa arvostusta sellaiselle, joka menee yli oman ymmärryksemme. Kaikki joka menee yli oman ymmärryksemme, on vaarallista, ja siksi se on tuomittava ja karkotettava. Tänäpäivänä tämä saattaa tarkoittaa esimerkiksi “oudoista asioista” puhuvan henkilön sulkemista mielisairaalaan tai turruttamista lääkkeillä. Onkin siis hyvin ymmärrettävää, että vaatii todellista rohkeutta uskaltaa olla erilainen, ja sanoa omat näkemyksensä ääneen.
Muoti-ilmiöiden taustalla on voimakas tarve tuntea yhteenkuuluvuutta ja poistaa pelko siitä, että jäämme ulos laumasta.
Myös kasvuympäristöllämme on merkitystä
Kun asioita tarkastelee sisäänrakennettujen perustarpeiden ja primitiivisten selviytymis mekanismien kautta, voidaan todeta, että ilmiöt koskettavat koko ihmiskuntaa. Kuitenkin, toimintaamme vaikuttaa myös kasvuympäristömme, jolloin voimme todeta näissäkin joitain eroja elinympäristössämme riippuen.
Mitä paremmin ymmärrämme omaa kulttuurihistoriaamme, sen paremmin voimme ymmärtää käytöstämme myös tässä hetkessä
Suomi oli vuosisatoja Ruotsin vallan alla, kunnes siirryimme Venäjän alaisiksi. Ruotsalaiset pitivät meistä kynsin ja hampain kiinni, ja näin he tuntuvat osiltaan tekevän myös tänäkin päivänä: olemmehan edelleen kaksikielinen maa. Suomenruotsalaiset kuuluivat ”paremmistoon”, eikä suomen kielen puhujia katsottu kovin hyvällä. Nykyisen suomen kielen kirjallisuuden merkkihenkilöihin lukeutuva Aleksi Kivi oli mm. parjattu siitä hyvästä, että kehtasi kirjoittaa suomen kielellä. Voidaan varmasti hyvin todeta, että hän on todellakin ansainnut paikkansa historiallisena merkkihenkilönä, kun hän kaikesta haukkumisesta huolimatta rohkeni kirjoittaa omalla äidinkielellään.
Kun tarkastelemme suomalaisuutta tässä valossa, voimme ymmärtää sitä, miksi meissä suomalaisissa istuu monilta osin yhä edelleen heikko itsetunto, joka ilmenee itsemme, sekä toistemme jatkuvalla vähättelyllä. “No enhän minä mitään…” “No tämä nyt on vaan tämmönen…halvalla sain….” “Ei pidä liiaksi kehua, ettei vaan ylpisty” jne.
Suomalaisella nöyryydessä on toki omat hyvätkin puolensa: me esimerkiksi osaamme useimmiten kohdata toinen toisemme hyvin inhimillisesti ihminen ihmisenä. Mutta varjopuolena on esimerkiksi se, että pelkäämme jatkuvasti sitä, mitä muut meistä ajattelevat. Olenko tarpeeksi hyvä ja kelpaava muiden mielestä?
Kaikki tuntevat varmasti hyvin käsitteen “Sääntö Suomi”, jonka katson perustuvan osiltaan tähän samaan ilmiöön. Sääntöjen avulla me haemme oikeutusta omalle olemassaolollemme ja varmistelemme olevamme riittävän hyviä tekemällä asiat mahdollisimman oikein.
Pelko omasta kelpaamattomuudestamme ilmenee myös siten, että käytämme vuodesta toiseen jokaisella televisio- ja radiokanavalla, sekä festareilla ja elokuvissa samoja artisteja, joihin suurin osa on jo aikaa sitten kyllästyneet. Tästä hyvästä useille on muodostunut mielikuva siitä, ettei hyviä uusia tekijöitä vain ole, joka ei pidä alkuunkaan paikkaansa! Me käytämme samoja vanhoja naamoja hyvin usein siitä yksinkertaisesta syystä, että pelkäämme niin järjettömästi kasvojemme menettämistä, jos muut eivät tykkääkään. On siis helpompaa valita jo yleisesti hyväksytty tekijä, kuin ottaa riskiä kokeilemalla jotain täysin uutta.
Heikkoon itsetuntoon liittyy myös se, että emme välttämättä oikeasti pysty kunnolla iloitsemaan omista saavutuksistamme tai ottamaan vastaan kohteliasuuksia. Ja jos emme pysty tähän, miten pystyisimme antamaan myöskään toisillemme vilpitöntä kannustusta ja myötäiloa?
Onkin siis tehtävä työ itsensä kanssa, jotta kulttuuriamme on mahdollista muuttaa. Jokaisen mielensä ja sydämensä avanneen yksilön myötä hyvä menee eteenpäin, ja niin se maailma siitä alkaa pikkuhiljaa muuttumaan aina vaan isommin.
Muotista vapautuminen on vapautumista omaan potentiaaliinsa
Kun uskallamme päästää irti siitä, että meidän tulisi mahtua samaan muottiin (josta emme oikeastaan edes tiedä, kuka sen on alunperinkään määrittänyt!?!) alamme pikkuhiljaa vapauttamaan myös omaa todellista elämänvoimaamme.
Lähestytäänpä asiaa näin: jos yritämme olla jatkuvasti muiden mieleen, me emme loppujen lopuksi ole yhtään mitään tai ketään. Meistä muuttuu täysin persoonattomia yksilöitä, seinäruusuja, jotka voivat ehkä koristaa kauneudellaan tilaa, mutta se onkin siinä.
Itsensä toteuttamisen tarve, on tervehierarkian huipulla. Tarvehierarkia ajattelun mukaan, kun kaikki perustarpeemme toteutuvat, me toimimme tällöin täydestä potentiaalistamme.
Kun koemme, että saamme aidosti antaa työhömme jotain itsestämme, me koemme merkityksellisyyttä. Merkityksellisyyden tunne johtaa puolestaan elämän iloon ja siten, myös huomattavasti tehokkaampaan työpanokseen.
Millaisia henkilöitä ihailemme?
Koska oman persoonan esiin tuominen voi olla pelottavaa, on hyvä miettiä pelkojen tilalle kannustavia ajatuksia. Näitä työstämme mm. mentaalivalmennuksessa.
Peilaaminen on tehokas tapa saada perspektiiviä omaan itseen. Kun mietimme esimerkiksi henkilöitä, joita ihailemme, voimme todeta, että jokainen heistä on omanlaisensa persoona. Me siis ihailemme PERSOONALLISUUTTA. Ihailemme USKALLUSTA ja ROHKEUTTA elää itsensä näköistä elämää. Miksi siis emme voisi tehdä sitä myös itse?
Oma tavoitteeni on auttaa ihmistä löytämään onnistumisen avaimet itsensä sisästä ja kannustaa yksilöä elämään oman näköistä elämää
Ihminen, joka ei salli itselleen elää sellaista elämää jota todellisuudessa haluaisi, painaa useimmiten myös muita alas. Sama pätee yhtälailla toiseen suuntaan:
kun yksilö voi hyvin, yhteisö voi hyvin. Kun meillä on itsellämme hyvä olla, me haluamme antaa samaa hyvää myös muille!
Oma henkilökohtainen kasvu voi toisinaan olla kipeältä ja työläältä tuntuva prosessi, mutta se on matka, joka kannattaa – se on paras sijoutus, mitä itselleen voi antaa. Kun pystymme vapautumaan omasta mielen vankilasta, elämämme muuttuu ihan toiseksi. Siksi tarjoa Sinulle tukeani, jotta matkasi taittuisi kevyemmin.
Mentaalivalmennuksen avulla on mahdollista etsiä omia onnistumisen avaimia itsensä sisästä. Siellä ne nimittäin ovat – usein vain syvällä piilossa! Mentaalivalmennus teemoja voidaan käsitellä myös yhdessä työyhteisön kanssa.
I’M PRO työpajassa on mahdollista saada konkreettinen kokemus yhdessä ryhmän kanssa vapautumisesta, kun sisäiselle kriitikolle annetaan kyytiä.
Joskus on helpompi katsoa asioita ulkoapäin, ennen kuin uskaltaa hypätä niihin itse sisään: Sekoileva valetarjoilija ohjelmanumero haastaa sosiaalisia normeja, ottamalla kantaa ihmisten käyttäytymistapoihin, ja olemalla röyhkeästi oma ihana itsensä! Yleensä ihmiset RAKASTAA tätä hahmoa juurikin siitä syystä. Hahmokomedia -show antaa uusi ajatuksia ja tekee elämästä jälleen hiukan kevyempää, kun erilaisiin tosielämän tilanteisiin löytyykin täysin uusia tapoja katsoa niitä.
”Osallistuin Emman vetämään Im Pro workshoppiin Tampereella ja ai että oli vapauttava kokemus! Emma loi taidokkaasti turvallisen tilan, jossa tuntui hyvältä heittäytyä tuntemattomaan ja ilmaista itseään vapaasti.Osallistuin workshoppiin, koska kärsin esiintymisjännityksestä ja ihmisten edessä heittäytyminen pelottaa. Emman luoman turvallisen tilan ansiosta sain kehollisen kokemuksen siitä, että heittäytyminen ihmisten edessä ei olekaan niin vaarallista ja tilanne aina kantaa kun vain luottaa siihen. Vahva suositus Emman valmennuksille, jos vapautuminen peloista turvallisessa tilassa kiinnostaa.”
-Laura Ihatsu, yrittäjä
“Parasta on ollut se, ettei koko työpajan aikana ole kertaakaan tarvinnut ajatella, että miten vastaa mihinkin kysymykseen, koska ei ole ollut sellaista mahdollisuutta, että voisi vastata väärin – täällä kun kaikki on vain oikein.”
-Pankin työntekijä