Olen kasvanut ahdistuneisuushäiriön kanssa. Murrosiän alettua se äityi niin pahaksi, että aloin saamaan paniikkikohtauksia. Muistan lukeneeni, ettei paniikkihäiriöstä / ahdistuneisuushäiriöstä voi koskaan vapautua. Aikamoinen tuomio!

En saanut apua asiaan, joten kehitin itse menetelmät, joilla onnistuin hallitsemaan paniikkikohtauksia. 

Kun vedin itseni pahaan burn outtiin 19 vuotiaana hakeuduin lääkärille. Lääkäri löi käteen mielialalääkkeet ja psykiatri totesi, että olen terveempi kuin moni muu ikäiseni – juoksinhan oravan pyörää paljon kovempaa kuin muut!

Minut siis turrutettiin lääkkeillä, jotka veivät viimeisimmätkin kehon signaalit pois: tällä tavoin minut saatiin jatkamaan oravanpyörän kovaa juoksua. Tämä tietenkin johti burn outista toiseen. Aina kun hain ammattilaisten apua, minulle ehdotettiin lääkemäärän lisäämistä ja todettiin, etten todellakaan ollut terapian tarpeessa.

Toisin sanoen: minulle oltiin valmiita syöttämään lääkkeitä, jotta voisin jatkaa samaa rataa, vaikka se rata oli tuhota minut. Kun kieltäydyin lisäämästä lääkemäärääni, ja kerroin, että päinvastoin haluan pystyä elämään lääkkeistä vapaana, minulle osoitettiin, että olen lääkevastainen ”hullu”. Jokunen lääkäri sanoi, että lääkkeitä olisi syötävä hautaan asti. Edelleenkään en saanut terapiaa. 

Koska en saanut apua, aloin etsimään keinoja itse

Täysin itse opiskeltuna paranemisen tie on ollut todellakin hidasta. Olisi ollut paljon helpompaa, kun olisi ollut joku, keneltä kysyä: mikä tähän auttaa? Mutta ei ollut. Minulle väitettiin, ettei parannusta ole.

Onneksi en koskaan suostunut uskomaan siihen, vaan päätin, että vielä jonain päivä olisin lääkkeistä ja ahdistuksesta vapaa. 

Ja se päivä tuli! Olen ollut vapaa niin lääkkeistä kuin ahdistuneisuushäiriöstä muutamia vuosia. Ei muuten ollut ihan helppo tie, mutta siitä huolimatta: TEIN SEN – IHAN ITSE!

Merkittävintä ahdistuneisuushäiriöstä paranemiseen on ollut ymmärrys siitä, että minä en ole vastuussa muiden ihmisten tarpeista tai tunteista. Varmaan monikin toteaa tässä kohtaa, että:

“Sehän on itsestään selvää”

mutta ei muuten ole! Ihminen, joka on kasvanut siihen rooliin, että hän on vastuussa perheenjäsentensä tarpeista ja tunteista, se ei todellakaan ole itsestään selvää.

Tiedän, etten ole yksin

Jos ongelman juurisyytä ei hoideta, ongelma voi todellakin olla pysyvä. Ongelmien juurisyy on monilta osin yhteiskuntamme rakenteissa: Nähdäksemme maailmamme pyörii pitkälti sen ympärillä, että ihmiset etsivät jatkuvasti syyllisiä itsensä ulkopuolelta, sen sijaan, että osaisivat reflektoida itseään. 

Ja sitten taas on ne (me) yli-empaattiset ihmiset, jotka reflektoivat itseään kaikkien muidenkin puolesta, joka puolestaan mahdollistaa sen, että syyllisten etsijät, eivät koskaan opi ottamaan aidosti vastuuta itsestään, vaan ulkoistavat kaiken yli-empaattisiin henkilöihin. 

Merkittävintä omalla paranemisen tielläni onkin ollut oivaltaa, missä menee itsen ja toisen vastuun raja. 

AHDISTUNUT TYÖNTEKIJÄ ON PRIIMUS -MOOTTORI!

Masentuneen työntekijän kanssa haasteena on se, ettei mikään elämässä oikein tunnu mielekkäälle, jonka vuoksi työnteko ei suju. Nähdäkseni yhteiskunnassamme terapiaa tarjotaan ensisijaisesti lähinnä masennuksesta kärsiville, jotta heidät saadaan takaisin työkuntoisiksi (joskin liian masentunutkaan ei saa apua, sillä yhteiskunnan silmissä häneen ei kannata panostaa).

Sen sijaan ahdistuneishäiriöinen työntekijä harvoin saa apua, koska hän on aivan saakelin tehokas – ja usein paljon tehokkaampi, tunnollisempi ja täsmällisempi kuin moni muu työntekijä! Miksi tällaista pitäisi mukamas hoitaa?

Ongelma on siinä, että ahdistuneisuushäiriöinen työntekijä vetää usein itsensä finaaliin, jolloin edessä voi olla pitkäaikainen sairaslomaputki, sillä burn outin jälkeen työkuntoon takaisin saaminen vie aikansa. Ja jos burn outtia ja sen juurisyitä ei hoideta (vaan se turrutetaan esimerkiksi lääkkeillä), edessä on jatkuva burn out kierre, joka tarkoittaa sitä, että työntekijä aina hetkeksi toipuu ja sitten taas menettää työkykynsä kokonaan. 

Ongelmana voi olla myös se, että työnteho menee täysin vääriin asioihin: jos sähköpostin lähettäminen ahdistaa niin paljon, että se luetaan aina vaan uudelleen ja uudelleen, ja pahimmassa tapauksessa vielä haetaan työkaveri lukemaan viestit läpi, menee työaikaa sekä itseltä, että kollegoilta täysin vääriin asioihin. 

Lisäksi ahdistuneisuushäiriöisen ihmisen elämän mielekkääksi kokeminen on hataralla pohjalla. 

Tukea valmennusten muodossa

ONKS PAKKO  -valmennus on alunperin suunniteltu esiintymistilanteisiin, mutta siitä saa yhtälailla apua myös kaikki sellaiset, joilla on haasteita ihmisten kohtaamisen kanssa.

Olenkin suunnattoman iloinen, että yksilövalmennettavikseni on löytänyt tiensä työntekijät, jotka kamppailevat nimenomaan ahdistuneisuushäiriön kanssa.

Minun asiakkaani ovat kertoneet, etteivät ole saaneet apua mistään ennen tultuaan luokseni. Ihan samalla tapaa kuin en itsekään saanut: monien vuosien aikana etsin työkalut, joilla lopulta paransin itse itseni. 

Olen kasvanut ahdistuneisuus häiriön kanssa, yritin saada siihen apua jo varhaisteininä kotoa, hain siihen apua ammattilaisilta 19 vuotiaana ensimmäisen kerran, ja lopulta 12 vuoden jatkuvan pallottamisen jälkeen sain psykoterapeutin ollessani 31 vuotias, kun osasin vihdoin tosissani vaatia sitä. Söin mielialalääkkeitä 12 vuotta. Minulle uskoteltiin, etten koskaan voisi elää ilman niitä. Yritin saada lääkäreiden tukea lopettamiseen, mutten saanut. Lopetin lääkkeet lopulta salaa itsenäisesti todella hitaan ja systemaattisen polun seurauksena valtavalla päättäivyydellä.

Psykoterapia antoi minulle kolmen vuoden ajaksi henkilön joka kuuli minut, mutta jatkoin silti työkalujen etsimistä samaan aikaan toisaalta, sillä en kokenut, että pelkkä kuulluksi tuleminen riittää. 

Näiden kaikkien vuosien aikana, minusta kehittyi mentaalivalmentaja. En korvaa terapeuttia, enkä kilpaile sen kanssa. Tottakai on terapeuttista, että kuulen asiakkaani ja todella myös ymmärrän hänen kipunsa. Olen kuitenkin valmentaja ja kanssakulkija. Tarjoan työkaluja elämän mielekkääksi kokemisessa ja energian/työtehon suuntaamisessa oikeisiin asioihin. Terapeutti voi olla loistava tuki minun lisäkseni tämänkin prosessin aikana. 

Työnantaja, joka tarjoaa työntekijälleen tukea ahidstuneisuushäiriön kanssa, tukee samalla työpaikan sosiaalista kestävyyttä ja sitä, ettei työntekijät ajaudu pitkiin sairausloma putkiin, ja ennenaikaiselta eläkkeelle jäämiseltä mielenterveydellisistä syistä voi olla mahdollisuus välttyä. 

Valmentajana tarjoan työkaluja, mutta työntekijä on lopulta se, jonka käsissä on, ottaako hän antamani työkalut todella käyttöönsä ja tapahtuuko muutosta vai ei. Muutos on myöskin hidasta, mutta se on kannattavaa. Se on panos, joka maksaa itsensä monin kertaisena takaisin. 

”Työskentely Emman kanssa oli juuri sitä, mitä tarvitsin ymmärtääkseni paremmin henkilökohtaisia rajoitteitani ja kuinka hallita ajatuksiani niiden ylittämiseksi. Oli hienoa löytää vihdoin joku, joka ei vain ymmärtänyt näitä rajoitteita, vaan myös ehdottaa ratkaisuja niihin. Loppujen lopuksi nämä rajoitteet eivät vaikuta vain henkilökohtaiseen elämään, vaan myös ammatilliseen elämään. Emma antoi minulle työkalut itseni kanssa työskentelyyn. Se tulee olemaan kovaa työtä ja pitkä tie, mutten malttaa odottaa, että pääsen näkemään oman henkilökohtaisen kehittymiseni tulevaisuudessa!”

-Palaute ONKS PAKKO yksilövalmennuksesta  IT-yrityksen myyntitiimin työntekijän kanssa
(Palaute on käännetty englannista suomeksi)

Yksiölvalmennusta nyt myös yksityishenkilöille

Olen saanut jonkun verran yhteydenottoja blogini ja somepostauksieni pohjalta yksityishenkilöiltä.  Meneillään olevan mielenterveysviikon kunniaksi, päätin lanseerata nyt yksilövalmennukset, myös yksittäisille henkilöille. Eniten apua saat useamman kerran valmennuskokonaisuudesta. Ole yhteydessä emma@jemmas.fi ja kerro tilanteestasi, niin katsotaan mikä kokonaisuus palvelee Sinua parhaiten.

MEISTÄ JOKAINEN VOI VAIKUTTAA TOISTEMME MIELENTERVEYTEEN

Ottamalla itse vastuun omista tunteistaan ja tarpeistaan.

Jatkuva syyllisten etsiminen itsensä ulkopuolelta lisää ainostaan yhteiskunnan pahoinvointia. 

Me emme voi ottaa vastuuta myöskään toisten puolesta.

On tärkeää osata asettaa omat terveet rajat ja ymmärtää missä menee vastuun raja. 

Omista tarpeista ja tunteista kommunikointi rakentavan ja myötäelävän vuorovaikuttamisen keinoin, on uskomattoman upea työkalu, jota voin suositella lämpimästi kaikille!

YHDESSÄ me luomme paremman maailman niin itsellemme kuin toisillemme. 
Ryhmävalmennuksessa käsittelemme näitä teemoja erilaisten lähestymiskulmien kautta, joka voi olla esimerkiksi työyhteisön hyvinvointi. 

Kerro jos voin olla avuksi Sinun työyhteisöllesi.