Meillä ihmisillä on usein valtava tarve istuttaa niin itsemme kuin toisemme samaan muottiin. Muottiin jonne ei todellisuudessa mahdu kokonaisuudessaan kukaan. Miten voisikaan? Ei meistä kukaan ole samanlainen. Joka-ikinen meistä hahmottaa maailmaa omien linssiensä läpi, ja se tästä elämästä tekeekin mielenkiintoista!

Samaan muottiin ahtaminen ilmenee monin erilaisin keinoin

Kulttuurissamme esimerkiksi vilisee käsittämätön määrä erilaisia sosiaalisia normeja, joiden mukaan “yleisesti oletetaan” ihmisten toimivan. Kun kuitenkin tarkastelemme aihetta sosiaalinen normi, voimme todeta, että kyseessä on KIRJOITTAMATON sääntö. Siis sääntö, jota ei ole todellisuudessa määritelty yhteisesti. Onkin siis hyvä kysymys, miten on mahdollista toimia sääntöjen mukaan, jota ei kuitenkaan ole käytännössä edes olemassa? On mielenkiintoista tarkastella sitä seikkaa, KUKA normin todellisuudessa määrittää?

Mikä on muoti-ilmiöiden taustalla?

Yksi ihmisen perustarpeista on yhteenkuuluvuuden tarve. Onkin siis kovin inhimillistä, että meillä on kova halu imitoida toisiamme, sillä haluamme niin kovasti tuntea kuuluvamme joukkoon.

Meitä myös ohjailee primitiivinen selviytymisvietti, joka liittyy laumakäyttäymiseen. Useat erilaiset tekijät ovat erottaneet eri laumaan kuuluvat jäsenet toisistaan. Ja jos yksilö on erottautunut radikaalilla tavalla muista, on kyseessä voinut olla vihollinen eli vaarallinen tekijä.

Lisäksi meitä ohjailee sisäänrakennettu arvostuksen tarve. Kun tarkastelemme aihetta ulkopuolisen uhan aspektista, on hyvin loogista, että emme osaa välttämättä antaa arvostusta erilaisuudelle. Meillä voi olla haasteita antaa arvostusta sellaiselle, joka menee yli oman ymmärryksemme. Kaikki joka menee yli oman ymmärryksemme, on vaarallista, ja siksi se on tuomittava ja karkotettava. Tänäpäivänä tämä saattaa tarkoittaa esimerkiksi “oudoista asioista” puhuvan henkilön sulkemista mielisairaalaan tai turruttamista lääkkeillä. Onkin siis hyvin ymmärrettävää, että vaatii todellista rohkeutta uskaltaa olla erilainen, ja sanoa omat näkemyksensä ääneen.

Muoti-ilmiöiden taustalla on voimakas tarve tuntea yhteenkuuluvuutta ja poistaa pelko siitä, että jäämme ulos laumasta.

Myös kasvuympäristöllämme on merkitystä

Kun asioita tarkastelee sisäänrakennettujen perustarpeiden ja primitiivisten selviytymis mekanismien kautta, voidaan todeta, että ilmiöt koskettavat koko ihmiskuntaa. Kuitenkin, toimintaamme vaikuttaa myös kasvuympäristömme, jolloin voimme todeta näissäkin joitain eroja elinympäristössämme riippuen. 

Mitä paremmin ymmärrämme omaa kulttuurihistoriaamme, sen paremmin voimme ymmärtää käytöstämme myös tässä hetkessä

Suomi oli vuosisatoja Ruotsin vallan alla, kunnes siirryimme Venäjän alaisiksi. Ruotsalaiset pitivät meistä kynsin ja hampain kiinni, ja näin he tuntuvat osiltaan tekevän myös tänäkin päivänä: olemmehan edelleen kaksikielinen maa. Suomenruotsalaiset kuuluivat paremmistoon, eikä suomen kielen puhujia katsottu kovin hyvällä. Nykyisen suomen kielen kirjallisuuden merkkihenkilöihin lukeutuva Aleksi Kivi oli mm. parjattu siitä hyvästä, että kehtasi kirjoittaa suomen kielellä. Voidaan sanoa, hänen todella ansainneen paikkansa merkkihenkilönä, kun hän siitä huolimatta rohkeni kirjoittaa omalla äidinkielellään.

Kun tarkastelemme suomalaisuutta tässä valossa, voimme ymmärtää sitä, miksi meissä suomalaisissa istuu monilta osin yhä edelleen heikko itsetunto, joka ilmenee itsemme, sekä toistemme jatkuvalla vähättelyllä. “No enhän minä mitään…” “No tämä nyt on vaan tämmönen…halvalla sain….” “Ei pidä liiaksi kehua, ettei vaan ylpisty” jne.

Suomalaisella nöyryydessä on toki omat hyvätkin puolensa: me esimerkiksi osaamme kohdata toinen toisemme hyvin inhimillisesti ihminen ihmisenä. Mutta varjopuolena on esimerkiksi se, että pelkäämme jatkuvasti sitä, mitä muut meistä ajattelevat. Olenko tarpeeksi hyvä ja kelpaava muiden mielestä? 

Kaikki tuntevat varmasti hyvin käsitteen “Sääntö Suomi”, jonka katson perustuvan juurikin tähän ilmiöön. Sääntöjen avulla me haemme oikeutusta omalle olemassaolollemme ja varmistelemme olevamme riittävän hyviä tekemällä asiat mahdollisimman oikein.

Pelko omasta kelpaamattomuudestamme ilmenee myös siten, että käytämme vuodesta toiseen jokaisella televisio- ja radiokanavalla, sekä festareilla ja elokuvissa samoja artisteja, joihin suurin osa on jo aikaa sitten kyllästyneet. Tästä hyvästä useille on muodostunut mielikuva siitä, ettei hyviä uusia tekijöitä vain ole, joka ei pidä alkuunkaan paikkaansa! Me käytämme samoja vanhoja naamoja siitä yksinkertaisesta syystä, että pelkäämme niin järjettömästi kasvojemme menettämistä, jos muut eivät tykkääkään. On siis helpompaa valita jo yleisesti hyväksytty tekijä, kuin ottaa riskiä.

Heikkoon itsetuntoon liittyy myös se, että emme välttämättä oikeasti pysty kunnolla iloitsemaan omista saavutuksistamme tai ottamaan vastaan kohteliasuuksia. Ja jos emme pysty tähän, miten pystyisimme antamaan myöskään toisillemme vilpitöntä kannustusta ja myötäiloa?
Onkin siis tehtävä työ itsensä kanssa, jotta kulttuuriamme on mahdollista muuttaa. Hyvä menee eteenpäin, ja niin se maailma siitä alkaa pikkuhiljaa muuttumaan. 

Muotista vapautuminen on vapautumista omaan potentiaaliinsa

Kun uskallamme päästää irti siitä, että meidän tulisi mahtua samaan muottiin (josta emme oikeastaan edes tiedä, kuka sen on alunperinkään määrittänyt!?!) alamme pikkuhiljaa vapauttamaan myös omaa todellista elämänvoimaamme. 

Lähestytäänpä asiaa näin: jos yritämme olla jatkuvasti muiden mieleen, me emme loppujen lopuksi ole yhtään ketään. Meistä muuttuu täysin persoonattomia yksilöitä, seinäruusuja, jotka voivat ehkä koristaa kauneudellaan tilaa, mutta se onkin siinä.

Itsensä toteuttamisen tarve, on tervehierarkian huipulla. Tarvehierarkia ajattelun mukaan, kun kaikki perustarpeemme toteutuvat, me toimimme tällöin täydestä potentiaalistamme.

Kun koemme, että saamme aidosti antaa työhömme jotain itsestämme, me koemme merkityksellisyyttä. Merkityksellisyyden tunne johtaa puolestaan elämän iloon ja siten, myös huomattavasti tehokkaampaan työpanokseen. 

Millaisia henkilöitä ihailemme?

Koska oman persoonan esiintuominen voi olla pelottavaa, on hyvä miettiä pelkojen tilalle kannustavia ajatuksia.

Kun mietimme esimerkiksi henkilöitä, joita ihailemme, voimme todeta, että jokainen heistä on omanlaisensa persoona. Me siis ihailemme PERSOONALLISUUTTA. Ihailemme USKALLUSTA ja ROHKEUTTA elää itsensä näköistä elämää. Miksi siis emme voisi tehdä sitä myös itse?

Oma henkilökohtainen tavoitteeni on auttaa ihmistä löytämään onnistumisen avaimet itsensä sisästä ja kannustaa elämään itsensä näköistä elämää

Sekoileva tarjoilija ohjelmanumero haastaa sosiaalisia normeja, ottamalla kantaa ihmisten käyttämistapoihin ja olemalla röyhkeästi oma ihana itsensä! Ohjelmaa voi höystää vieläpä siihen yhdistetyllä pidemmällä stand up setillä.

Mentaalivalmennuksieni kautta, autan ihmistä löytämään omat onnistumisen avaimet itsensä sisästä. Tavoitteena on auttaa pääsemään käsiksi omaan autenttiseen itseen, ja sitä kautta elämän elämiseen täydestä potentiaalista. 

Voimapiirissä haetaan yhteyttä omaan voimaan yhdessä muiden kanssa.

I’M PRO:ssa puolestaan annetaan kyytiä sisäiselle kriitikolle teatteri-improvisaation keinoin. 

Henkinen kasvu voi toisinaan olla kipeältä ja työläältä tuntuva prosessi, mutta se on matka, joka kannattaa. Siksi tarjoa Sinulle tukeani, jotta matkasi tarttuisi kevyemmin.